Juuri nyt ei ole aikaa

Eikö olekin niin, että haluaisit kyllä panostaa työhyvinvointiin. Mutta. Juuri nyt ei ole siihen aikaa. Oikeastaan ei olisi aikaa lukea tätä tekstiäkään. Ihan kohta alkaa panostus omaan hyvinvointiin, mutta ei ihan vielä. Nyt ei kerta kaikkiaan pysty, kun täytyy saada vielä pari projektia hoidettua, että saa laskut maksettua. Ehkä sen jälkeen sitten. Keväämmällä. Silloin voisi aloittaa vaikka juoksukoulun. Nyt talvella voi vielä hyvällä omallatunnolla muutaman kuukauden jatkaa tähän samaan vanhaan malliin.

Hoidettavien asioiden lista on pitkä. Ensin työt, sitten koti. Sitten, jos jaksaa, niin vielä harrastukset. Niitäkin on tullut aloitettua monenlaisia. Harrastusvälineitä on varastossa ja autotallissa siltä varalta, että joskus taas olisi aikaa tai jaksaisi lähteä harrastusten pariin.

Jos omaa elämänlaatua pitäisi parantaa, niin mikä olisi ensimmäinen askel? Mihin olisi aikaa? Mikä ei veisi rahaa? Mikä ei haittaisi työntekoa? Mitä ensinnäkin jaksaisi tehdä? Kun ei jaksa viedä edes pyykkejä kaappiin, jos nyt pakon edessä onkin saanut ne pestyä.

Toisille sopii tehdä elämänmuutos ihan kertarysäyksellä. Pienet asiat jäävät helposti tekemättä ja mitäpä siitä, nehän olivat pikkujuttuja! Toisille taas sopii nimenomaan se, ettei tarvitse muuttaa kaikkea kerralla. Voi tehdä pieniä muutoksia, vähän kuin itseltään salaa ja pikkuhiljaa kehittää elämäntapaansa siihen suuntaan, että elämästä tulee jälleen mielekkäämpää.

Jokainen tietää, mikä on lautasmalli ja että viikoittain pitäisi liikkua kolme kertaa puoli tuntia niin, että hengästyy. Nukkua pitäisi 8 tuntia yössä ja hampaat pestä iltaisin. Sopiva aika työtä on noin 40 tuntia viikossa ja taukoja olisi hyvä pitää työpäivän mittaan.

No minkä ihmeen takia ihmisellä sitten on huono olo? Miksi kiloja kertyy ja mieli on apea? Minkä takia asiat eivät mene järjestykseen, niin kuin koulussa on opetettu? Tähän jos keksisi patenttivastauksen, olisi varmaan yhteiskuntamme entistäkin tehokkaampi ja toimeliaampi. Vastausta ei kuitenkaan ole, vaan jokaisen elämässä voi tulla eteen ne kuuluisat ”pari muuttujaa”, joiden takia asiat menevät, niin kuin ne menevät. Työttömyys, sairastuminen, muut huolet, nimikirjoitus väärässä paperissa, epäonnistuneet sijoitukset… Ajankäytön luisuminen pikkuhiljaa ja huomaamatta sille tolalle, ettei itselle ja omalle hyvinvoinnille ole enää aikaa.

Koska väsymys johtuu monesta eri syystä, ei tilannetta voi myöskään ratkaista millään yksittäisellä kikalla. Mitä tekisit ensimmäisenä, jos sinulla olisi aikaa, tai jos jaksaisit? Minkä asian haluaisit laittaa kuntoon? Mikä harrastus tai tekeminen olisi sinun mielestäsi mukavaa? Mistä haaveilet, jos saisit lottovoiton? Ja mitkä syyt estävät tekemästä näitä asioita nyt?

Joskus kyse voi olla myös siitä, että ei vain osaa tai uskalla ottaa yhtään löysemmin. Tietty status pitää säilyttää ja tiettyä roolia pitää yllä, halusi tai ei, ehkä huomaamattaan. ”Enhän minä voi. Eihän minun asemassani oleva ihminen voi. Eihän tällaisen ihmisen kuulu tehdä sellaisia asioita.” Monesti pään sisällä on esteitä, joista yksi tärkeä on kehtaaminen. ”En minä kehtaa. Miten tuo kehtaa? Kehtaisinpa minäkin.”

Mieti joskus, miten paljon kehtaaminen rajoittaa elämää ja voisiko sittenkin tehdä joskus jotain sellaista, mitä ei millään kehtaisi. Voisiko jokin uusi juttu vapauttaa uutta energiaa ja jaksamista saaden ajatuksia irti vanhasta oravanpyörästä? Jos jättäisitkin jonkin asian tekemättä ja valitsisit sen sijaan mukavan tekemisen, josta nautit. Saisit siitä energiaa viedä loppuun ikävältäkin tuntuvia projekteja. Kokeile kehtaamista! Tämä on sinun elämäsi ja sinä määräät, miten sitä eletään.

Työhyvinvointi

Työelämän kuntokukkanen

Työhyvinvointiin vaikuttavat neljä asiaa: fyysinen, psyykkinen, ammatillinen ja sosiaalinen kunto. Jos jokin osa-alue kärsii työssä tai vapaa-ajalla, ei hyvinvointi ole tasapainossa.

Helpointa voi olla vaikuttaa omaan fyysiseen kuntoon ja fyysisiin oloihin työpaikalla. Fyysistä kuormitusta työssä voi lisätä mm. huono ergonomia ja taukojen puuttuminen. Mitä kuormittavampaa työ on fyysisesti, sitä tärkeämpää on huolehtia liikunnasta ja oman kunnon kehittämisestä myös vapaa-aikana.

Psyykkiseen hyvinvointiin liittyy läheisesti stressi. Suurin syy töistä poissaoloihin ovat psyykkisen kuormituksen aiheuttama työuupumus ja muut mielenterveyden häiriöt. Stressin suurin syy on liiallinen työkuorma, jota aiheuttaa mm. sijaisten puuttuminen, töiden epätasainen jakautuminen ja yleisesti ottaen liian vähäinen määrä henkilökuntaa. Toinen työuupumusta ja poissaoloja aiheuttava tekijä on huono työilmapiiri. Huonoakin työilmapiiriä kestää helpommin, mikäli kotona on asiat kunnossa, mutta mikäli kuormitus elämän eri osa-alueilla kasvaa liian suureksi, ihminen sairastuu.

Ammatillinen kunto tuottaa onnistumisen kokemuksia töissä. Mielekäs työ vastaa omaa ammattitaitoa, antaa mahdollisuuden kehittyä ja on sopivan haasteellista. Lisäkoulutuksella voidaan kohentaa ammatillista kuntoa. Tähän osa-alueeseen liittyy myös osaltaan itsensä johtamisen taidot ja ajanhallinnan taidot, palautteen saaminen ja jakaminen.

Sosiaalinen kunto on ihmissuhteista huolehtimista kotona ja työpaikalla. Ihminen on perusluonteeltaan sosiaalinen ja kaipaa muiden seuraa. Voiko ihminen sitten oppia sosiaalisemmaksi, rohkeammaksi ja itsevarmemmaksi vielä aikuisenakin?  Kyllä vain, omia sosiaalisia taitoja voi kehittää harjoittelemalla, samoin kuin fyysistä kuntoa. Sosiaalisissa tilanteissa voi aluksi tukeutua tuttuun kaveriin ja myöhemmin mennä yhä rohkeammin uusiin tilanteisiin. Seuraamalla muiden ihmisten käytöstä saattaa huomata, ettei kukaan ole täydellinen eikä toimi sujuvasti joka tilanteessa, mutta se ei yleensä haittaa. Ihmiset haluavat luonnostaan olla ystävällisiä toisilleen.

Työhyvinvointia kaikilla osa-alueilla lisäävät laaja tietojen jakaminen työpaikalla, luottamuksen ja kunnioituksen ilmapiiri ja yhteiset tavoitteet. Stressinhallinnassa paljolti kyse siitä, miten ihminen itse suhtautuu itseensä, muihin, ympäristöön ja yleensäkin elämään. Kun ihminen alkaa voimaan huonosti, hän alkaa suhtautua negatiivisesti ympäristöönsä, eristäytyy, kärsii univaikeuksista, ei jaksa keskittyä ja on selittämättömän väsynyt kaiken aikaa. Aiemmin hyväntuulisen ihmisen muuttuminen kyyniseksi, voi olla merkki työuupumuksesta tai kohtuuttomasta stressistä jollain muulla elämän osa-alueella. Hyvä työilmapiiri ja yleisesti hyvän mielen saaminen työelämästä antavat voimaa jaksaa myös eteen tulevia vaikeita tilanteita.

Seitsemän elinvoiman lähdettä:

  1. Uni ja lepo
  2. Yhdessäolo
  3. Leikki ja luovuus
  4. Rentoutuminen
  5. Pohdinta, oma aika
  6. Liikunta ja fyysinen aktiivisuus
  7. Työ ja keskittyminen

Valokuvien ottaminen someen ja omille kotisivuille

Valokuvia tarvitaan kaikkeen näkyvyyteen ja markkinointiin. Yleensä tarvitset kuvan myös itsestäsi tai yrityksesi henkilöstöstä. Mitä kannattaisi ottaa huomioon henkilövalokuvauksessa?

Kuten valokuvan nimikin kertoo, niin tärkein asia kuvassa on valaistus. Ota kuvat mielellään luonnon valossa. Muuten valokuvista tulee helposti sävyltään kellertäviä.

Jos mahdollista, niin ota valokuva kohteesta, joka on tekemässä jotakin. On tärkeää etteivät raajat törrötä suorina ja luonnottoman näköisinä. Kuvattavalla olisi hyvä olla vaikkapa jotakin käsissään, niin asento näyttää luontevammalta ja paremmalta. Jos otat kokovartalokuvan, huolehdi myös että kaikki varpaat ja sormet tulevat mukaan kuvaan, eikä osia leikkaudu pois kuvan reunoilta tahattomasti.

Kun kuvattavalla on käsissään jotakin ja kaikki nivelet ovat taivutetuissa asennoissa, kuva näyttää luontevalta, ja kiinnostavalta. Kuva kannattaa tarkentaa mahdollisimman hyvin kohteeseen, niin että tausta näkyy hieman sumeampana.

Kun otat kasvokuvia, kiinnitä huomiota siihen, ettei kamera ole liian lähellä. Kasvojen keskiosa saattaa silloin korostua liikaa. Ota kuva mieluummin kauempaa ja rajaa sitä kuvankäsittelyllä. Kun rajaat kuvaa, ota mukaan myös hartiat tai ainakin osa niistä. Kuva näyttää paremmalta, jos et rajaa kuvaa poikki suoraan kaulan kohdalta. Kasvokuvissa kiinnitä huomiota myös erityisesti silmiin. Silmät ovat tärkein osa kasvokuvaa ja ne olisi hyvä saada esille, niin ettei varjo osu mistään juuri silmien kohdalle. Huomioi myös, mitä kuvan taustalla näkyy: ettei kuvattavan päästä esimerkiksi kasva palmua, kuten alla olevassa, muuten tunnelmaltaan mukavassa kuvassa! 🙂

Lopuksi olisi hyvä muistaa vielä kuvakulma. Harvan ihmisen kasvot näyttävät hyvältä suoraan edestä päin tai alaviistosta. Joskus haluamme peitellä ”kaksoisleukaa” nostamalla päätä pystyyn, mutta se ei ole edullinen kuvakulma kasvojen kannalta. Paras kuvakulma kasvoille on silloin, kun sieraimet näkyvät viivana, ei pyöreinä. Toki tehokeinoja on monia ja mielenkiintoisia kuvia saa otettuja tietämättä mitään tässä artikkelissa mainituista säännöistä. Kotisivuille olisi kuitenkin hyvä laittaa asiallinen ja valoisa kuva, joka herättää luottamusta asiakkaissa.

Mitä eroa on Facebookin sivulla ja ryhmällä?

Yhä useammalla yrityksellä on Facebookissa käytössään sekä ”sivu” että ”ryhmä”. Aluksi yleensä perustetaan sivu. Se on aina julkinen, yrityksen virallinen sivu. Sivun alle voi perustaa ryhmän.

Ryhmä perustetaan sivun ylälaidassa olevien kolmen pisteen valikosta:

Ryhmän voi nimetä saman nimiseksi kuin sivunkin, mutta selvyyden vuoksi on parasta käyttää nimessä sanaa ”ryhmä”, niin kävijät pysyvät kärryillä siitä, kumpaa lukevat.

Ryhmän yksityisyydeksi voi valita ”julkinen”, jolloin kuka tahansa voi nähdä ryhmän julkaisut, mutta vain jäsenet voivat kommentoida julkaisuja. Julkiseksi määritellystä ryhmästä voi myös jakaa julkaisuja.

Suljettu ryhmä tarkoittaa, että ryhmän voi löytää hakemalla sitä hakutoiminnolla ja siihen voi laittaa liittymispyyynnön. Vasta jäseneksi hyväksymisen jälkeen pääsee näkemään ryhmän julkaisut. Suljetusta ryhmästä ei voi jakaa julkaisuja muualle.

Salaista ryhmää ei voi löytää Facebookin hakutoiminnolla. Salaisesta ryhmästä tiedon saa vain, jos ylläpitäjä kutsuu sen jäseneksi. Tämä on kätevä ryhmä esimerkiksi kaveripiirin tai sukulaisten kesken, kun halutaan jakaa kuulumisia tai valokuvia.

Ryhmä ja sivu eroavat toisistaan lähinnä siinä, että ryhmä on tarkoitettu keskusteluun ja vuorovaikutukseen. Ryhmässä kirjoittavat ja kommentoivat kaikki ryhmän jäsenet.

Sivu taas on virallisempi, enemmän yrityksen omiin julkaisuihin ja mahdolliseen mainontaan keskittyvä. Sivulle voivat yleensä kirjoittaa vain ylläpitäjät. Esimerkiksi kaupungeilla on yleensä oma virallinen sivu, jota ylläpitää esimerkiksi kaupungin elinkeinotoimi ja lisäksi kaupunkilaisten perustamia omia keskusteluryhmiä, joissa tiedotellaan monista erilaisista asioista keväisestä säästä ja koirankakasta lähtien. 🙂