Juuri nyt ei ole aikaa

Eikö olekin niin, että haluaisit kyllä panostaa työhyvinvointiin. Mutta. Juuri nyt ei ole siihen aikaa. Oikeastaan ei olisi aikaa lukea tätä tekstiäkään. Ihan kohta alkaa panostus omaan hyvinvointiin, mutta ei ihan vielä. Nyt ei kerta kaikkiaan pysty, kun täytyy saada vielä pari projektia hoidettua, että saa laskut maksettua. Ehkä sen jälkeen sitten. Keväämmällä. Silloin voisi aloittaa vaikka juoksukoulun. Nyt talvella voi vielä hyvällä omallatunnolla muutaman kuukauden jatkaa tähän samaan vanhaan malliin.

Hoidettavien asioiden lista on pitkä. Ensin työt, sitten koti. Sitten, jos jaksaa, niin vielä harrastukset. Niitäkin on tullut aloitettua monenlaisia. Harrastusvälineitä on varastossa ja autotallissa siltä varalta, että joskus taas olisi aikaa tai jaksaisi lähteä harrastusten pariin.

Jos omaa elämänlaatua pitäisi parantaa, niin mikä olisi ensimmäinen askel? Mihin olisi aikaa? Mikä ei veisi rahaa? Mikä ei haittaisi työntekoa? Mitä ensinnäkin jaksaisi tehdä? Kun ei jaksa viedä edes pyykkejä kaappiin, jos nyt pakon edessä onkin saanut ne pestyä.

Toisille sopii tehdä elämänmuutos ihan kertarysäyksellä. Pienet asiat jäävät helposti tekemättä ja mitäpä siitä, nehän olivat pikkujuttuja! Toisille taas sopii nimenomaan se, ettei tarvitse muuttaa kaikkea kerralla. Voi tehdä pieniä muutoksia, vähän kuin itseltään salaa ja pikkuhiljaa kehittää elämäntapaansa siihen suuntaan, että elämästä tulee jälleen mielekkäämpää.

Jokainen tietää, mikä on lautasmalli ja että viikoittain pitäisi liikkua kolme kertaa puoli tuntia niin, että hengästyy. Nukkua pitäisi 8 tuntia yössä ja hampaat pestä iltaisin. Sopiva aika työtä on noin 40 tuntia viikossa ja taukoja olisi hyvä pitää työpäivän mittaan.

No minkä ihmeen takia ihmisellä sitten on huono olo? Miksi kiloja kertyy ja mieli on apea? Minkä takia asiat eivät mene järjestykseen, niin kuin koulussa on opetettu? Tähän jos keksisi patenttivastauksen, olisi varmaan yhteiskuntamme entistäkin tehokkaampi ja toimeliaampi. Vastausta ei kuitenkaan ole, vaan jokaisen elämässä voi tulla eteen ne kuuluisat ”pari muuttujaa”, joiden takia asiat menevät, niin kuin ne menevät. Työttömyys, sairastuminen, muut huolet, nimikirjoitus väärässä paperissa, epäonnistuneet sijoitukset… Ajankäytön luisuminen pikkuhiljaa ja huomaamatta sille tolalle, ettei itselle ja omalle hyvinvoinnille ole enää aikaa.

Koska väsymys johtuu monesta eri syystä, ei tilannetta voi myöskään ratkaista millään yksittäisellä kikalla. Mitä tekisit ensimmäisenä, jos sinulla olisi aikaa, tai jos jaksaisit? Minkä asian haluaisit laittaa kuntoon? Mikä harrastus tai tekeminen olisi sinun mielestäsi mukavaa? Mistä haaveilet, jos saisit lottovoiton? Ja mitkä syyt estävät tekemästä näitä asioita nyt?

Joskus kyse voi olla myös siitä, että ei vain osaa tai uskalla ottaa yhtään löysemmin. Tietty status pitää säilyttää ja tiettyä roolia pitää yllä, halusi tai ei, ehkä huomaamattaan. ”Enhän minä voi. Eihän minun asemassani oleva ihminen voi. Eihän tällaisen ihmisen kuulu tehdä sellaisia asioita.” Monesti pään sisällä on esteitä, joista yksi tärkeä on kehtaaminen. ”En minä kehtaa. Miten tuo kehtaa? Kehtaisinpa minäkin.”

Mieti joskus, miten paljon kehtaaminen rajoittaa elämää ja voisiko sittenkin tehdä joskus jotain sellaista, mitä ei millään kehtaisi. Voisiko jokin uusi juttu vapauttaa uutta energiaa ja jaksamista saaden ajatuksia irti vanhasta oravanpyörästä? Jos jättäisitkin jonkin asian tekemättä ja valitsisit sen sijaan mukavan tekemisen, josta nautit. Saisit siitä energiaa viedä loppuun ikävältäkin tuntuvia projekteja. Kokeile kehtaamista! Tämä on sinun elämäsi ja sinä määräät, miten sitä eletään.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *